Länsirannikkoa pitkin (PART 1)

Heinäkuun alussa alkoi loma ja samalla roadtrip! Ei oltu P niin kuin poikaystävän kanssa ehditty etukäteen miettiä tarkemmin matkareittiä, länsirannikkoa olisi tarkoitus kuitenkin koluta. Pienellä kartan tuijottelulla ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Uusikaupunki. Iltapäivällä lähdimme matkaan.

Uusikaupunki

Perille saavuttuamme teimme pienen kierroksen kaupungilla ja menimme syömään. Ruokapaikka valikoitui ihan nimen perusteella, Captain's Makasiini! Tämän internatsionaalin ravintolan ruoka ja miljöö olivat myös ihan jees. Yöksi suuntasimme leirintäalueelle. Ilta alkoi heti sillä tavalla hauskasti, että naapuriteltan mies tuli vihaisena valittamaan meille, koska ei saanut juttelultamme nukuttua. Kello oli tuolloin 20.15. Tiedän, koska katsoin. Siirsimme teltan eri puolelle leirintäaluetta, koska emme halunneet nukkua niin toksisessa ilmapiirissä.

Ennen seuraavaa matkakohdettamme kävimme Uudessakaupungissa vielä Bonk-museossa.

"Vaikka kierrät koti- ja ulkomaat, et löydä lumovoimaisempaa tutustumiskohdetta kuin Bonk-museo."

luvataan jo museon kotisivuillakin ja kyllä museo ennennäkemätön kokemus olikin!

 

 

Rauma 

Seuraavaksi suuntasimme Raumalle. Leirintäalue sijaitsi kauniilla merenrannalla. Mietimme, että täällähän voisi viettää useammankin yön. Muutimme pian mielemme.

Suomen muotoisen pilven alla...

Olen vuosia vältellyt ns. "bilehostelleja". Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat kauheita. Nyt sattui sitten niin, että meidän leirintäaluemme olikin "bileleirintäalue". Kuvan taustalla näkyvä laiva on karaokelaiva, jonka luo pääsi ainoastaan yhtä reittiä, meidän teltamme vierestä. Yö meni kuunnellessa telttamme ohi ravaavia mölyäviä ihmisiä laivalta raikuvan Arttu Wiskari -yhteislaulun säestämänä. Kuka nyt ei Wiskarista tykkäisi, mutta rajansa kaikella. 

Huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme tutustumaan Rauman kaupunkiin. Rauma osoittautui todella nätiksi kaupungiksi ja ehdottomasti suosittelen kaikille muillekin kesälomakohteeksi. Rauma on tunnettu pitsinnypläys kaupunki. Emme kuitenkaan käyneet missään katsomassa tätä taiteenmuotoa. Sen sijaan kävin todella kivassa käsityökaupassa, jossa oli todella hyvät korvakoruvalikoimat. Ostin vuoden 1963 penneistä tehdyt korvikset. Jos joku kiinnostui, niin jossain vanhassa kaupungissa se oli. Tarkempia ohjeita en osaa antaa. Sori siitä.

Tässä kohtaa syötiin mansikoita ja herneitä.

Myös keskustassa oli tarjolla menoa ja meininkiä.

Staffordshiren koiria kuvailemassa.

Tutustuin viime kesänä Pietarsaaressa näihin ihanan vinksahtaneen näköisiin koiriin. Legendan mukaan merimiehet toivat aikoinaan kyseisiä koiria tuliaisiksi vaimoilleen merimatkoiltaan. Koirat asetettiin katsomaan ulos ikkunasta miehen ollessa merillä ja sisälle päin hänen ollessaan kotona. Kerrotaanpa myös huhua, että koirat olisivat toimineet vinkkinä rakastajille siitä milloin sopii tulla kyläilemään. Nykyään koira katsovat oman kokemukseni mukaan aina ulospäin, joten rakastajat tervetuloa kylään! Haluaisin itsekin tällaiset ikkunalleni, mutta Staffordshiren koirat ovat niin kalliita, ettei minulla sellaisia ole varaa ostella (tästä synttäri- tai joululahjavinkki jollekin).

To be continued...